jahtiita

Ultimately from a West Germanic language. Compare Estonian jahtida and Finnish jahdata.

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈjɑhtiːtɑ/, [ˈjɑhtʲit]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈjɑhtiːtɑ/, [ˈjɑhtiːd̥ɑ]
• Rhymes: -ɑhtiːt, -ɑhtiːtɑ
• Hyphenation: jah‧tii‧ta

jahtiita

1. (intransitive) to hunt
   • 1936, L. G. Terehova, V. G. Erdeli, translated by Mihailov and P. I. Maksimov, Geografia: oppikirja iƶoroin alkușkoulun kolmatta klaassaa vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 103:

     Valkia karhu. Ellää jäin i lumiloin seas. Jahtiijaa hylkein päälle.

     White bear. Lives in the midst of ices and snows. Hunts seals.

   • 1937, V. A. Tetjurev, translated by N. J. Molotsova, Loonnontiito oppikirja alkușkoulua vart (toin osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 24:

     Paljo elokkaita jahtiijaa toisiin elokkain peräst ja niil toittiijaa.

     A lot of animals hunt other animals and feed themselves with this.

Lua error: attempt to perform arithmetic on local 'h' (a nil value)

• jahti (“hunt”)

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 99