kelle

See also: Kelle and kèlle

Dutch

Etymology

From the West-Flemish variant of Dutch kwel (“source, spring, wellhead”). Cognate with German Quelle (“source, spring, wellhead”).

Pronunciation
  • Audio(file)

Noun

kelle f (plural kellen, diminutive kelletje n)

  1. a lake or pool that remains on shore at low-tide

Derived terms

Estonian

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈkelːe/

Pronoun

kelle

  1. genitive singular of kes

Finnish

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈkelːeˣ/, [ˈk̟e̞lːe̞(ʔ)]
  • Rhymes: -elːe
  • Syllabification(key): kel‧le

Pronoun

kelle

  1. (interrogative) allative singular of kuka/ken
  2. (indefinite) allative singular of kuka/ken
Alternative forms

Etymology 2

From Proto-Finnic *keldeh, probably borrowed from Baltic (compare Lithuanian skìltis).

Noun

kelle

  1. Synonym of kelles (“split log”)
Declension
Inflection of kelle (Kotus type 48*I/hame, lt-ll gradation)
nominative kelle kelteet
genitive kelteen kelteiden
kelteitten
partitive kellettä kelteitä
illative kelteeseen kelteisiin
kelteihin
singular plural
nominative kelle kelteet
accusative nom. kelle kelteet
gen. kelteen
genitive kelteen kelteiden
kelteitten
partitive kellettä kelteitä
inessive kelteessä kelteissä
elative kelteestä kelteistä
illative kelteeseen kelteisiin
kelteihin
adessive kelteellä kelteillä
ablative kelteeltä kelteiltä
allative kelteelle kelteille
essive kelteenä kelteinä
translative kelteeksi kelteiksi
abessive kelteettä kelteittä
instructive — keltein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kelle (Kotus type 48*I/hame, lt-ll gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative kelteeni kelteeni
accusative nom. kelteeni kelteeni
gen. kelteeni
genitive kelteeni kelteideni
kelteitteni
partitive kellettäni kelteitäni
inessive kelteessäni kelteissäni
elative kelteestäni kelteistäni
illative kelteeseeni kelteisiini
kelteihini
adessive kelteelläni kelteilläni
ablative kelteeltäni kelteiltäni
allative kelteelleni kelteilleni
essive kelteenäni kelteinäni
translative kelteekseni kelteikseni
abessive kelteettäni kelteittäni
instructive — —
comitative — kelteineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kelteesi kelteesi
accusative nom. kelteesi kelteesi
gen. kelteesi
genitive kelteesi kelteidesi
kelteittesi
partitive kellettäsi kelteitäsi
inessive kelteessäsi kelteissäsi
elative kelteestäsi kelteistäsi
illative kelteeseesi kelteisiisi
kelteihisi
adessive kelteelläsi kelteilläsi
ablative kelteeltäsi kelteiltäsi
allative kelteellesi kelteillesi
essive kelteenäsi kelteinäsi
translative kelteeksesi kelteiksesi
abessive kelteettäsi kelteittäsi
instructive — —
comitative — kelteinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kelteemme kelteemme
accusative nom. kelteemme kelteemme
gen. kelteemme
genitive kelteemme kelteidemme
kelteittemme
partitive kellettämme kelteitämme
inessive kelteessämme kelteissämme
elative kelteestämme kelteistämme
illative kelteeseemme kelteisiimme
kelteihimme
adessive kelteellämme kelteillämme
ablative kelteeltämme kelteiltämme
allative kelteellemme kelteillemme
essive kelteenämme kelteinämme
translative kelteeksemme kelteiksemme
abessive kelteettämme kelteittämme
instructive — —
comitative — kelteinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kelteenne kelteenne
accusative nom. kelteenne kelteenne
gen. kelteenne
genitive kelteenne kelteidenne
kelteittenne
partitive kellettänne kelteitänne
inessive kelteessänne kelteissänne
elative kelteestänne kelteistänne
illative kelteeseenne kelteisiinne
kelteihinne
adessive kelteellänne kelteillänne
ablative kelteeltänne kelteiltänne
allative kelteellenne kelteillenne
essive kelteenänne kelteinänne
translative kelteeksenne kelteiksenne
abessive kelteettänne kelteittänne
instructive — —
comitative — kelteinenne
third-person possessor
singular plural
nominative kelteensä kelteensä
accusative nom. kelteensä kelteensä
gen. kelteensä
genitive kelteensä kelteidensä
kelteittensä
partitive kellettään
kellettänsä		 kelteitään
kelteitänsä
inessive kelteessään
kelteessänsä		 kelteissään
kelteissänsä
elative kelteestään
kelteestänsä		 kelteistään
kelteistänsä
illative kelteeseensä kelteisiinsä
kelteihinsä
adessive kelteellään
kelteellänsä		 kelteillään
kelteillänsä
ablative kelteeltään
kelteeltänsä		 kelteiltään
kelteiltänsä
allative kelteelleen
kelteellensä		 kelteilleen
kelteillensä
essive kelteenään
kelteenänsä		 kelteinään
kelteinänsä
translative kelteekseen
kelteeksensä		 kelteikseen
kelteiksensä
abessive kelteettään
kelteettänsä		 kelteittään
kelteittänsä
instructive — —
comitative — kelteineen
kelteinensä

Turkish

Etymology

Borrowed from Persian کله‎, ultimately from Proto Indo-European kl̥H- (“bald”).

Pronunciation
  • IPA(key): /celːe/
  • Hyphenation: kel‧le

Noun

kelle (definite accusative kelleyi, plural kelleler)

  1. head

Declension

Lua error: attempt to perform arithmetic on local 'h' (a nil value)

References

Resuhi Akdikmen (1992), “K”, in Pocket Turkish Dictionary, Berlin: Langenscheidt Publishers, page 596

Turkmen

Pronunciation
  • Hyphenation: kel‧le

Noun

kelle (definite accusative kelläni, plural kelleler)

  1. head
    Synonym: baş

Declension
Declension of kelle
singular plural
nominative Lua error in Module:utilities at line 142: attempt to perform arithmetic on local 'h' (a nil value) kelleler
accusative kelläni kelleleri
genitive kelläniň kelleleriň
dative kellä kellelere
locative kellede kellelerde
ablative kelleden kellelerden

Further reading
  • “kelle” in Enedilim.com
  • “kelle” in Webonary.org
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.