tiine

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *tiineh, from an Indo-European language (probably Balto-Slavic[1]), compare Lithuanian dieni (“pregnant”) and Sanskrit धेनु (dhenu).

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈtiːneˣ/, [ˈt̪iːne̞(ʔ)]
  • Rhymes: -iːne
  • Syllabification(key): tii‧ne

Adjective

tiine (comparative tiineempi, superlative tiinein)

  1. (of animals) pregnant

Declension
Inflection of tiine (Kotus type 48/hame, no gradation)
nominative tiine tiineet
genitive tiineen tiineiden
tiineitten
partitive tiinettä tiineitä
illative tiineeseen tiineisiin
tiineihin
singular plural
nominative tiine tiineet
accusative nom. tiine tiineet
gen. tiineen
genitive tiineen tiineiden
tiineitten
partitive tiinettä tiineitä
inessive tiineessä tiineissä
elative tiineestä tiineistä
illative tiineeseen tiineisiin
tiineihin
adessive tiineellä tiineillä
ablative tiineeltä tiineiltä
allative tiineelle tiineille
essive tiineenä tiineinä
translative tiineeksi tiineiksi
abessive tiineettä tiineittä
instructive — tiinein
comitative — tiineine
Possessive forms of tiine (Kotus type 48/hame, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative tiineeni tiineeni
accusative nom. tiineeni tiineeni
gen. tiineeni
genitive tiineeni tiineideni
tiineitteni
partitive tiinettäni tiineitäni
inessive tiineessäni tiineissäni
elative tiineestäni tiineistäni
illative tiineeseeni tiineisiini
tiineihini
adessive tiineelläni tiineilläni
ablative tiineeltäni tiineiltäni
allative tiineelleni tiineilleni
essive tiineenäni tiineinäni
translative tiineekseni tiineikseni
abessive tiineettäni tiineittäni
instructive — —
comitative — tiineineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative tiineesi tiineesi
accusative nom. tiineesi tiineesi
gen. tiineesi
genitive tiineesi tiineidesi
tiineittesi
partitive tiinettäsi tiineitäsi
inessive tiineessäsi tiineissäsi
elative tiineestäsi tiineistäsi
illative tiineeseesi tiineisiisi
tiineihisi
adessive tiineelläsi tiineilläsi
ablative tiineeltäsi tiineiltäsi
allative tiineellesi tiineillesi
essive tiineenäsi tiineinäsi
translative tiineeksesi tiineiksesi
abessive tiineettäsi tiineittäsi
instructive — —
comitative — tiineinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative tiineemme tiineemme
accusative nom. tiineemme tiineemme
gen. tiineemme
genitive tiineemme tiineidemme
tiineittemme
partitive tiinettämme tiineitämme
inessive tiineessämme tiineissämme
elative tiineestämme tiineistämme
illative tiineeseemme tiineisiimme
tiineihimme
adessive tiineellämme tiineillämme
ablative tiineeltämme tiineiltämme
allative tiineellemme tiineillemme
essive tiineenämme tiineinämme
translative tiineeksemme tiineiksemme
abessive tiineettämme tiineittämme
instructive — —
comitative — tiineinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative tiineenne tiineenne
accusative nom. tiineenne tiineenne
gen. tiineenne
genitive tiineenne tiineidenne
tiineittenne
partitive tiinettänne tiineitänne
inessive tiineessänne tiineissänne
elative tiineestänne tiineistänne
illative tiineeseenne tiineisiinne
tiineihinne
adessive tiineellänne tiineillänne
ablative tiineeltänne tiineiltänne
allative tiineellenne tiineillenne
essive tiineenänne tiineinänne
translative tiineeksenne tiineiksenne
abessive tiineettänne tiineittänne
instructive — —
comitative — tiineinenne
third-person possessor
singular plural
nominative tiineensä tiineensä
accusative nom. tiineensä tiineensä
gen. tiineensä
genitive tiineensä tiineidensä
tiineittensä
partitive tiinettään
tiinettänsä		 tiineitään
tiineitänsä
inessive tiineessään
tiineessänsä		 tiineissään
tiineissänsä
elative tiineestään
tiineestänsä		 tiineistään
tiineistänsä
illative tiineeseensä tiineisiinsä
tiineihinsä
adessive tiineellään
tiineellänsä		 tiineillään
tiineillänsä
ablative tiineeltään
tiineeltänsä		 tiineiltään
tiineiltänsä
allative tiineelleen
tiineellensä		 tiineilleen
tiineillensä
essive tiineenään
tiineenänsä		 tiineinään
tiineinänsä
translative tiineekseen
tiineeksensä		 tiineikseen
tiineiksensä
abessive tiineettään
tiineettänsä		 tiineittään
tiineittänsä
instructive — —
comitative — tiineineen
tiineinensä

Derived terms

References
  1. Junttila, Santeri; Kallio, Petri; Holopainen, Sampsa; Kuokkala, Juha; Pystynen, Juho, editors (2020–), “tiine”, in Suomen vanhimman sanaston etymologinen verkkosanakirja‎ (in Finnish), retrieved 2024-01-01

Further reading

Anagrams

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *tiineh. Cognates include Finnish tiine and Estonian tiine.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈtiːne/, [ˈtiːn]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈtiːne/, [ˈtiːne̞]
  • Rhymes: -iːn, -iːne
  • Hyphenation: tii‧ne

Adjective

tiine (comparative tiineemp)

  1. (of animals) pregnant

Declension
Declension of tiine (type 6/lähe, no gradation)
singular plural
nominative tiine tiineet
genitive tiineen tiinein
partitive tiinettä tiineitä
illative tiineesse tiineisse
inessive tiinees tiineis
elative tiineest tiineist
allative tiineelle tiineille
adessive tiineel tiineil
ablative tiineelt tiineilt
translative tiineeks tiineiks
essive tiineennä, tiineen tiineinnä, tiinein
exessive1) tiineent tiineint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 587
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.